Heikot signaalit- Weak signals

Yksi asia mihin uskon, että tulevaisuudessa ollaan menossa yhä enemmän, on nuo todentuntuiset robotit- jopa siinä määrin, että jossain vaiheessa on jo vaikeaa erottaa, että kuljeskeleeko edessäsi aito koira vai oliko sittenkin kyseessä robotti (jos ihmismäistä robottia kutsutaan androidiksi, niin ehkä koiraa muistattavaa voisi kutsua dogroidiksi, kissaa muistuttaavaa catroidiksi jne...). Ensimmäisiä haparoivia askeleita tuohon robottilemmikkisuuntaan on jo otettu vuosia- tästä näytteenä lukuisat mallikappaleet lelukaupassa.

Näin kävi sitten minunkin pikku prinsessan kanssa jouluna. Kovasti kyselin, että mitähän prinsessani (4 v) haluaisi joululahjaksi, ja vastaus oli, että puhuva leluponi. Joka kerta kun tapasimme kauppakeskuksessa joulupukin ja tämä meni kysäisemään tytöltä, että mikä se on se mielilahja- vastaus oli sama: puhuva leluponi. Lelukaupassa sitä käytiin monta kertaa ihailemassa ja jopa aattona aika ison lelupinon keskellä (tyttäreni on ollut pääosin kiltti) käärepapereita availlessa kuului epätoivoinen parkaisu: mutta missä on se leluponi? Löytyi sitten seuraavasta paketista. Onneksi hankin ponin, vaikka lompakkoa se kirvelikin. Mutta jos nyt nelivuotiaan sydämen oli sulattanut, niin pakkohan se oli hankkia. (Pistin tosin kyllä isoisän maksamaan myöhemmin koko lystin ;) 

Kuva: Leluponi, joka puhuu valittuja lauseita (lähde: NetAnttila.) ja joka jostain syystä sulattaa pikkutyttöjen sydämet.

Jos nyt mietitään sitten kyseisen ponin "aitoutta". Kyseessähän on jonkinlaisen vauvanuken ja ponin hybridi- kunnia tästä pikkutyttöjen sydänlihakseen tähtäävästä loistoajatuksiesta lelutehtaan tuotekehitystiimille. Poni liikuttaa itseään ja samalla kuuluu epäilyttävä surina, jota ennen en ole tavannut aidoissa poneissa. Poni kääntää päätään, nousee istumaan ja kun sen suuhun tuikkaa tutin, kuuluu tsut-tsut. Poni herää, kun sen selkää taputtaa ja toteaa harvinaisen kovalla äänellä (miksi muuten lelujen äänet ovat niin kovia? kohderyhmänähän ovat pienet teräväkuuloiset vaahtosammuttimet eivätkä huonokuuloiset mummot tai kolkytvitoset, jotka ovat viettäneet nuoruutensa festareilla): "Hyvää Huomenta! Minä Rakastan sinua äiti!"  Tässä vaiheessa alkaa viimeistään kunnon kasvattajan hälyytyskellot päässä soida aitouden suhteen: mikään pikkuinen ei puhu unesta herättäessä kyseisellä tavalla. Kaksi ja nelivuotiaiden äitinä todentuntuisempi lausahdus voisi olla: "Mee pois! Sä oot ihan tyhmä!!!"  Paljon siis on vielä tuotekehitystä, jotta näistä leluista saadaan aidomman tuntuiset.

Jälkikaneetti: piruilin muuten tyttärelleni, että känkkäränkkäaamuina raahaan tuon hervottoman kalliin puhuvan ponin viereeni, taputtelen sitä ja nautin siitä, että edes joku sanoo rakastavansa äitiä ;) 

The text above was telling about a talking toy pony (an early trying of robot pet) that my daughter got from Santa Claus as a present. There is still many ways to improve that pony so I would be more realistic (now it is not). One way to start would be to change the pony's talk from "Good morning, I love you mom" to "Go away, let me sleep for a while!"